Perhekeskukset – avain perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen

Ensimmäiset aluevaalit keskittyivät pitkälti terveyspalveluihin ja ikääntyneiden hoivaan, mutta perheiden peruspalvelut jäivät keskusteluissa sivurooliin. Nyt huomiota tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet, joiden hyvinvoinnin tukeminen edellyttää matalan kynnyksen palveluita ja ennaltaehkäisevien toimien lisäämistä. Uudella valtuustokaudella päättäjien on ymmärrettävä, että perhekeskukset ovat tuotava vahvemmin kehitettävien palveluiden eturintamaan.

Hyvinvointialueet vastaavat laajasti perheiden palveluista, kuten neuvoloista, oppilas- ja opiskelijahuollosta, lastensuojelusta, perhetyöstä sekä perus- ja erikoistason mielenterveyspalveluista.

Nämä kaikki toiminnot on koottu perhekeskuksiin, joita Varsinais-Suomen hyvinvointialueella toimii kahdeksan. Parhaimmillaan perhekeskukset toimivat siis yhteistyön alustoina, jossa ongelmat ratkaistaan kokonaisvaltaisesti ja tehokkaasti. Joustavuutta palveluihin tuo moniulotteisuus, sillä perhekeskuksen palvelut koostuvat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten verkostojen lisäksi kuntien, järjestöjen ja seurakuntien palveluista. Näitä täydentävät vielä fyysiset kohtaamispaikat ja digipalvelut.

Lapsiperheiden kotipalvelusta säästettiin 1990-luvun laman seurauksena, eikä sitä ole saatu palautettua samaan tasoon, vaikka lapsiperheillä on ollut vuoden 2015 alusta lähtien oikeus kotiapuun ilman lastensuojelun asiakkuutta. Perheiden on todettu huomaavan tarvitsevansa tukea liian myöhään, sillä kehittyvää tilannetta saatetaan seurata pitkäänkin, ennen kuin ryhdytään hakemaan apua. Lasten kasvaessa olemassa olevat ongelmat kasvavat, vaikeutuvat ja monimutkaistuvat. Usein tässä kohtaa vanhempien huoli herää, kun käytössä olevat omat keinot eivät enää riitä. Aika usein tässä kohtaa ollaan jo lastensuojelun asiakkaana.

Hyvinvointialueellamme on sitouduttu perheiden perustason palveluiden vahvistamiseen vuosina 2025-2027. Konkreettisena tavoitteena on vähentää huostaanottojen ja sijoitettujen lasten määrää sekä kasvattaa perhehoitoa suhteessa laitoshoitoon. Tavoite tulisi ennen kaikkea nähdä panostuksena ennaltaehkäiseviin perheiden palveluihin. Perhetyö ei ole vain lastensuojelua, vaan sen tarkoitus on ehkäistä lastensuojelun tarvetta tukemalla vanhemmuutta ja arjen sujumista jo varhaisessa vaiheessa.

Meidän tulisi vahvistaa perhetyötä laajemmalla ammattilaisten verkostolla kuin on suunniteltu ja palauttaa perhetyö kokonaisuudessaan peruspalveluihin. Tämä edellyttää:
✅ Riittäviä resursseja hyvinvointialueilta perhekeskusten kehittämiseen.
✅ Järjestöjen toimintaedellytysten turvaamista, esimerkiksi avustuksilla ja tiloilla.
✅ Lainsäädännöllisiä muutoksia, kuten perhekeskusten mandaatin vahvistamista lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa.

Onko meillä rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka todella tukevat perheitä? Perhekeskusten vahvistaminen on yksi tärkeimmistä keinoista rakentaa hyvinvoivaa ja kestävää yhteiskuntaa. Nyt tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän sanoja – perheiden tukeminen ei voi odottaa.

Vahva ja välittävä hyvinvointialue

Olen ollut aina sillanrakentaja ja vahvasti yhteiseen tekemiseen uskova. Olen myös siitä onnekas ihminen, että ympärilläni olevat ihmiset omaavat erilaisia maailmankatsomuksia, mielipiteitä ja poliittisia näkemyksiä. On varonut joutumasta henkiseen kuplaan, jossa ajattelisin, että on me ja ne. Tai että pysyisin koko ajan samanmielisten yhteisössä mukavuusalueellani.

En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka tahallaan väärinymmärtämällä ja asioita kärjistäen sanovat sanottavansa. Valitettavaa on, että tämä on myös aikamme ilmiö ja tekee siitä monen silmissä hyväksyttävää. Ihan kuin olisi ok, irrottaa asiat alkuperäisestä kontekstista ja ääneen hämmästellä ja ilkkua.

Yhtä pitkään kuin olen ollut politiikassa, olen myös hoitanut erilaisia julkisia virkoja kunnissa. Aina on ollut itsestään selvää, että kestävä päätöksenteko edellyttää yhteistyötä. Ei viranhaltija katso puoluetaustoja. Tärkeintä on avoimuus, erilaisista näkemyksistä syntyvä kompromissi, faktapohjaisuus ja kokonaisvaltainen tilanneanalyysi. Ei kuntia tai hyvinvointialueita johdeta kärjistyneellä ja polarisoituneella vuoropuhelulla, jossa etsitään vikoja toisesta ja ymmärretään tahallaan väärin. Epäinhimillistävä puhe ja ironia on todellinen vaara. 

Vahva ja välittävä hyvinvointialue rakennetaan Varsinais-Suomeen yhteistyöllä puolueiden kesken, ei asettumalla napit vastakkain. Politiikkatoimet hyvinvointialueella tarvitsevat parempaa tulevaisuuslukutaitoa. Yhteistyöllä pitäisi pystyä tunnistamaan muutosvoimat ja katseet kohdistaa reaktiivisista toimista ennakoiviin ja matalankynnyksen palveluihin. Prosessien suunnitteluvaiheeseen tulisi ottaa mukaan tiedeyhteisö, kuntalaiset ja sidosryhmät.

Ketterät järjestöt ovat keskeinen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Meidän tulee ottaa järjestöt vahvemmin mukaan hyvinvointialueen toimintaan, sillä niiden osaaminen ja paikallistuntemus on korvaamatonta. Järjestöt tuottavat ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluja, joihin kankeat ja byrokraattiset kunnat tai hyvinvointialue ei koskaan pysty.  

 Kunnilla ja hyvinvointialueilla on yhteiset asukkaat ja paljon asukkaiden palveluihin liittyviä yhteistyötarpeita. Näen, että tähän työhön minulla on osaamiseni kautta paljon annettavaa erityisesti lasten, nuorten ja perheiden asioissa. Tärkeää on vahvistaa yhteistä ymmärrystä ja luottamusta siihen näkymään millaisen maan haluamme tuleville sukupolville rakentaa. Osaammeko vaalia hyvää ja puuttua riskitekijöihin? Poliitikoilla on tässä painavin vastuu. Sanat tulee olla myös tekoja.

Omalääkärimalli – ratkaisu perusterveydenhuollon haasteisiin

Suomen hallitus on käynnistänyt ohjelman omalääkärimallin käyttöönoton edistämiseksi. Useilla hyvinvointialueilla on jo meneillään erilaisia kokeiluja, joiden tavoitteena on parantaa perusterveydenhuollon saatavuutta ja hoidon jatkuvuutta. Tämä uudistus on erityisen tarpeellinen, sillä julkisen perusterveydenhuollon vastaanottotoimintaa on aliresursoitu jo vuosikymmenten ajan. Tämän seurauksena potilas-lääkärisuhteiden jatkuvuus ja vastaanottoaikojen saatavuus ovat heikentyneet kestämättömälle tasolle.

Suomea on toistuvasti huomautettu epäyhdenvertaisesta perustason palveluiden saatavuudesta. Tutkimusnäytön perusteella paras ratkaisu tilanteeseen on omalääkärimalli, joka tukee hoidon jatkuvuutta, parantaa palveluiden laatua sekä lisää potilastyytyväisyyttä. Lisäksi malli on kustannustehokas tapa järjestää perusterveydenhuollon palvelut.

Omalääkärimalli käytännössä

Omalääkärimallin tavoitteena on parantaa hoidon jatkuvuutta nimeämällä jokaiselle alueen asukkaalle oma lääkäri ja omahoitaja vakituisesta henkilökunnasta. Nykyisillä resursseilla jo noin puolet vastaanottokäynneistä voitaisiin ohjata omalääkärille, mikä parantaisi potilas-lääkärisuhteiden jatkuvuutta merkittävästi.

Mallissa hyödynnetään kaikkia perustason terveyspalveluissa toimivia lääkäreitä, ja Suomessa on tähän riittävä määrä lääkäreitä, kun kaikki rinnakkaiset järjestelmät huomioidaan. Omalääkärin työ tulee suunnitella hallittavaksi ja monipuoliseksi, ja lääkärien ammatillisen autonomian säilyttäminen on tärkeää, jotta tehtävä pysyy houkuttelevana. Omalääkärinä voi toimia hyvinvointialueen virkasuhteessa, palveluntuottajan työsuhteessa tai ammatinharjoittajana.

Lisäksi tukipalveluiden ja hallinnollisen osaamisen roolia ei tule unohtaa. Skillan toiminnanjohtaja Elina Havu on korostanut, että tukipalveluiden ammattilaiset tuntevat terveydenhuollon hallinnolliset prosessit ja voivat kehittää niitä niin, että ne tukevat lääkärien ja hoitajien työtä mahdollisimman tehokkaasti.